Fiiliksiä....

No moikka taas!

En ookkaan pitkään aikaan kerennyt päivittelemään mun kuulumisia tänne tekstin ja kuvien muodossa... Viime kerta oli noin 2 kk sitten! Ja kuten aiemmassa postauksessa sanoinkin niin tässä välissä on ehtinyt tapahtua jo tosi paljon kaikkea.

Pari päivää sitten mulla tuli puoli vuotta täyteen täällä. Ihan hullua. Vaikka se kuulostaakin tosi tyhmältä niin musta tuntuu, että en vieläkään tajua, että oon oikeasti täällä. Muistan sen päivän kun lähdin Suomesta kuin eilisen ja musta tuntuu, että justhan se vasta oli ja että mihin tä aika on mennyt kun en oo ehtinyt tekemään melkeen mitään. Mutta samaan aikaan musta tuntuu, että oon ollut täällä ikuisuuden ja että oon ehtinyt tekemään jo niiin paljon asioita, mitä en ees unelmoinu tekeväni täällä. Elän ihan erinlaista elämää, mitä suomessa ja oon jo niin tottunut tähän ja kotiutunut tänne, että voin rehellisesti kutsua tätä paikkaa kodiksi. Mulla on myös niin paljon tosi rakkaita ystäviä ja ihmisiä täällä, joita voisin kutsua jopa perheeksi. Samaan aikaan mulla on taas ihan mielettömän kova ikävä mun rakkaita ystäviä ja perhettä sielä Suomessa ja haluaisin niin kovasti nähdä heijät.... Tosi tosi sekavaa, niinkun mun tunteetkin; Joka päivä jossain kohtaa päivää mulla tulee semmonen olo etten ikinä halua lähteä täältä Suomeen ja sitten hetken päästä se oliskin ihan kiva lähteä kotiin ja nähdä perhettä ja kavereita... Ainut huono puoli vaihtarina olemisessa on siis se, että en varmaan ikinä  enää tuu tuntemaan olevani täysin kotona, mutta tä on silti sen arvoista! Voin jo tässä vaiheessa sanoa clichéisesti, että mun elämän paras päätös tähän mennessä oli lähteä vaihtoon. Totta kai mun elämä on muutakin kuin ruusuilla tanssimista päivät pitkät ja varsinkin näin puolen vuoden jälkeen musta tuntuu, että alan pikkuhiljaa elämään enemmän "normaalia" elämää ja se alku huuma alkaa vihdoinkin karista. Nyt mua vaan jännittää, että mitäköhän mä mahdan sitten tehdä kun tulee aika palata Suomeen ja en enää eläkkään palmujen ja rantojen äärellä, mikä on jo ihan normaalia :D hahah.

Tossa vähän tommosta alku avautumista mun fiiliksistä tällä hetkellä.

Mutta tosiaan pariin kuukauteen mahtuu niin paljon asioita, että en ees muista enää, mitä kaikkea on ehtinyt tapahtua, niin tiputtelen nyt vaan muutamia kuvia, mitkä bongasin ja sitten vähän kuvatekstiä :)

No tottakai enimmäkseen oon ehkä käynyt koulussa. Alan pikkuhiljaa olemaan aika kypsä siihen, vaikkei me oikeasti tehdäkkään sielä mitään... Jollain tunneilla meillä ei oo mitään tekemistä, niin mennään vähän ranta kävelemään tai katsomaan aaltoja. Okei riippuu vähän kyllä opettajasta ja aineesta. Mutta yleisesti ottaen koulu on ihan erinlaista. Opettajat ei mm. osaa mun mielestä ees opettaa kauhean hyvin. Yleisesti ottaen sun pitää itte hakea kaikki tieto netistä ja jos kysyt niiltä ni ne sanoo et mee kattoo googlest :D hahah alrigh then :D Mutta siis joo koulu on tosi rentoo niinku tosta kuvasta varmaan näkyykin. (Mutta jotten nyt ihan väärää kuvaa antais niin kyl me siel joudutaan välil töitäikin tekemään ja varsinkin vapaa ajalla assignmenttien teko vie paljon aikaa...)

Viime jakson loppu puolella mentiin koulun vaihtareiden kanssa Byron Bayhyn, mikä on Aussien itäisin osa. Se on semmone hippi kylä, missä on tosi kauniita rantoja ja sitten semmonen kuuluisa valkonen majakka, mistä voi hyvin bongailla valaita!

Viime jaksossa järkättiin myös pari bbq:ta kamujen kanssa. Grillailtiin, kuunneltiin musiikkia ja pelattiin jotain pelejä!

Yks viikonloppu lähettiin Celinan kanssa Brisbaneen kattomaan mun sveitsiläistä kaveria Claraa ja sen saksalaista kaveria Sunshine Coastilta, joilla oli valitettavasti aika lähteä kotiin... Käytiin syömässä ja vaan juteltiin ja hengattiin ympäriinsä. Me tullaan varmasti näkemään vielä monta kertaa, joten ei sanottu mitään hyvästejä! Silti tulee kyllä ikävä... :( Kun saavuttiin Celinan kanssa takaisin Gold Coastin juna-asemalle alkoi satamaan yks kaks niin kovaa, että en oo ikinä kokenu vastaavaa. Puist katkeili oksat ja satoi niin lujaa, et se oikeen sattus. Hävitin mun sateenvarjon ja oltiin yhtä märkiä kun oisin hypänny uima-altaaseen. Loppujen lopuks onneks selvittiin kotiin.

Sitten vihdoin koitti päivä kun musta tuli virallisesti aikuinen! ;) Hahahah okei no en kyllä sanois, että aikuinen, mutta täysi ikäinen kumminkin. Mulla kävi tuuri ja meillä oli koulussa jakson päättymisen kunniaksi urheilu karnevaalit sinä samana päivänä, joten mun ei tarvinnut viettää mun synttäreitä koulun penkillä! Kaiken kaikkiaan toi päivä oli tosi tunteikas mun osalta. Mun kaverit ja host äiti yllätti mua niin ihanilla ajatusta sisältävillä lahjoilla, että itkin ja nauroin vaan vähän väliä. Sport karnevaaleihin jokaisen piti pukeutua oman tiiminsä värillä (meijän koulu on jaettu 4 joukkoeeseen... en tiedä miksi :D ja niillä kaikilla on oma väri ja omat team captainit). Sitten kaikki vaan chillaili ympäri koulua ja "kaikki" osallistuivat johonkin urheilu kilpailuun... Sport karnevaalin jälkeen pidettiin pieni picnic meijän kaveri purukalla. Illalla mentiin vielä syömään jonka jälkeen lähdettiin meidän koululaisen järjestämiin juhliin. Kaiken kaikkiaan mun syntymäpäivä oli tosi ihana! <3

Seuraavana päivänä mun herätys soi 2:30 aamulla... Pistin kengät jalkaan ja lähdin kohti Brisbanen lentokenttää josta nappasin lennon Cairnssiin. Cairns on kaupunki pohjois Australiassa, ja se sijaitsee lähellä Isoa Valliriuttaa. Cairnsin matkasta saa aika hyvän kuvan mun viime postauksen videolta, jos kiinnostaa. EQI mokas pikkasen niin lensin sinne yksin ja loput vaihtarit, mukaan lukien mun kaveri Celina, tuli sitten parin tunnin päästä. Naurettiin vaan tyyliin koko toi reissu Celinan kanssa, koska oltiin niin väsyneitä, koska meillä ei ikinä ollut aikaa nukkua kunnolla.... Hahah, mutta meillä oli silti tosi hauskaa. Hauskan pito loppui kuitenkin siihen kun koitti aika palata Gold Coastille...

Sillon kun tulin tänne en ois ikinä voinu kuvitella, et kuinka tärkeiks nä toiset vaihtarit voi muodostuu. Lähes kaikki niistä tuli tänne joko vaan puoleksi vuodeksi tai sitten ne oli ollut täällä jo puolivuotta kauemmin, mitä mä, joten heillä oli aika lähteä kotiin. Ku vihdoin pääsin Cairnsistä Gold Coastille heitin vaan kamat kotiin ja lähdin saman tien ulos mun kavereitten kanssa. Otettiin kaikki irti meijän viimeisistä yhteisistä hetkistä Australiassa. En osaa ees selittää miltä se tuntu... Puolen vuoden aikana me rakennettiin ittellemme uusi elämä näiden ihmisten ympärille. Ne muodotu kuin perheeksi. Nähtiin joka päivä koulussa ja yleensä vielä koulun jälkeenkin. Tehtiin jotain yhdessä joka ikinen viikonloppu. En osannu ees kuvitella, miltä se tuntuu kun 90% noista ihmisitä on poissa... Mun lisäks tänne jäin Celina ja brasilialainen poika Gui. Thank god.

Seuraavana päivänä nähtiin yhdessä Gold Coastin lentokentällä ja sanottiin heipat Jasperilla ja Davidille. Sitä ei ees tajua, et joku on oikeesti lähdössä, ennen kun ne on oikeesti poissa... Loppu päivä vietin vaan Ilan kanssa ja treffattiin ihmisiä, joille Ila joutu sanomaan heipat ja pakkailtiin sen laukkuja. Vaikka mulla on vielä "pitkä" aika siihen, että joudun itte lähtemään täältä, tiiän nyt jo että se tulee varmaan olemaan vaikeempaa, mitä tänne lähteminen, koska et tiiä tuutko näkemään sulle tärkeitä ihmisiä enää ikinä ja tuutko enää ikinä tänne takaisin. Toisaalta vuosi on pitkä aika ja luulen kyllä, että oon niin valmis kuin vaan voi olla tulemaan takaisin... Koska uskon, että ihan sama kuinka pitkän ajan kuluttua joudut jättämään tän paikan, se on aina vaikeaa.

Seuraavana päivänä herättiin aikaisin ja mentiin meidän tyttö porukalla + gui viimeiselle aamupalalle meidän lempi paikkaan. Sitten hypättiin Celinan kanssa Ilan autoon ja ajettiin Brisbanen lentokentälle. Kahden päivän ja yön itkemisen jälkeen kaikki meistä oli jo ihan väsyneitä itkemään ja olemaan surullinen, joten päätettiin vaihteeksi vaan nauraa ja nauttia. Parin tunnin lentokenttä chillailujen jälkeen Ilan ja parin muun vaihtarin oli aika lähteä. Se tuntu sinä hetkenä ihan ku maailman lopulta... Odoteltiin vielä Celinan kanssa 7 tuntia Nooshia ja sitten jouduttiin viimeisen kerran sanomaan heipat. Tossa vaiheessa kukaan meistä ei jaksanut enää itkeä, joten halattiin vaan pitkään ja sanottiin hei siihen asti, että nähdään taas. Yhdeksän tunnin jälkeen palattiin kotiin Celinan kanssa ihan ok hyvin mielin, sillä oltiin onnellisia, että meidän kaverit pääsi vihdoin lähtemään omaan kotiin omien perheiden ja ystävien luokse. <3

Ton kaiken jälkeen, mulla ja Celinalla oli niin paljon uni velkaa, että otettiin meidän viimeinen loma viikonloppu ihan rauhassa. Käytiin jumppailemassa, katottiin leffoja, mentiin kajakoimaan ja treffattiin aussi kamuja, jotka onneksi ei lähde täältä minnekkään <3 Tavattiin myös uudet vaihtarit! Kaikki sano jo alusta alkaen, et ota joka ikinen sekuntti irti, koska aika tulee menemään niin nopeesti, mutta se on mennyt tuhat kertaa nopeempaa mitä voin ikinä kuvitella. Nyt mä oon se vanha vaihtari, joka tietää kaiken ja on ku kotonaan täällä. Hahahah ei kyllä yhtään tunnu siltä! Mut hauska juttu on se, et ne uudet vaihtarit kysy et "ooks sä aussi vai vaihtari"! Hahha paras kohteliaisuus ikinä!

Toi loma viikko meni tosi nopeesti ja kohta meillä alkokin jo taas koulu... Nyt mun elämä on taas "asettunu paikoilleen". Vaikka tä onkin ihan erinlainen, mitä aikasemmin tolla vanhalla porukalla, niin tä tuntuu jo ihan normaalilta. Oon tullu tosi paljon läheisemmäks Celinan kanssa ja oon myös tutustunu jo pikkasen noihin uusiin ihmisiin, jotka vaikuttaa tosi kivoilta. Vanhat vaihtari kamut, jotka jäi tänne viel hetkeks, ja aussi kamut on tottakai säilyneet. Musta tuntuu, että elän tällä hetkellä enemmän sitä elämää mitä kotona. Käyn koulussa, jumppailemassa, katon sillon tällön netflixia hahah ja treffaan kavereita. Alettiin myös tosissamme toteuttamaan Celinan kanssa meidän must do -listaa.. Yks asia mikä mua naurattaa myöntää on surffaus. Hahaha siis ennen kun lähdin tänne ajattelin, et alan surffaamaan esimerkiks välil aamusin ennen kouluu yms. No totaa.... Oon tän kuuden kuukauden aikana surffannu kerran :) että semmottis... Okei yks syy siihen on, että me ei saatu tällä kertaa koulu aineeksi surffausta ja kun otin yhen surffi tunnin koulun ulkopuolelta se oli ihan tosi kallis. Okei voisin tottakai vuokrata laudan ja mennä pyydystelee aaltoja iha ittekseni, mutta ei vaan ikinä saada aikaseks... No onneks mulla on vielä aikaa jäljellä! :)

Nyt mulla on 2 viikkoa koulua takana ja 8 edessä ennen seuraavaa lomaa. Mä jatkan täällä mun elämää ja nautin joka hetkestä ja sitten kun mun aika koittaa niin tuun hyvillä mielin kotiin :) Ikävä on kova mutta nautin kuitenkin olla täällä niin paljon, että hymy suin mä täällä olen.

Paaaaljon haleja, pusuja ja terkkuja kaikille!! Ja ahhh nauttikaa kesälomasta <3

-Noora