Tuuleksi taivaanrantaan

Haudii!!

Hengissä ollaan, vaikkei musta paljoon oo kuulunu pariin päivään.. Mutta se johtuu siitä, ettei mulla oo ollu wifiä. Ehkä ihan hyväkin juttu sinäänsä, koska en sais ees olla hirveesti yhteyksissä Suomeen. Mutta asiaan...

Eli noin 30 tunnin matkustamisen jälkeen oon vihdoin päässyt Helsingistä Gold Coastille! Kaikki meni mun mielestä yllättävän hyvin. Tosin heippojen sanominen oli ihan kamalaa, vaikka musta tuntukin siltä, et olisin vaan lähdössä parin viikon lomalle tai jotain... Olin samaan aikaan innoissani, et pääsen tänne ja samaan aikaan en ois millään halunnu lähteä, koska tiesin et ei kumminkaan tulla näkemään pitkään aikaan. Mutta se kuuluu tähän, ja sekin mitä oon nyt tekstaillut tai soitellut Suomeen auttaa kyllä paljon. Tuntuu kuin te olisitte lähempänä mitä oottekaan. <3

Lähdin Helsingistä aamulla kello 7, ja lento Amsterdamiin kesti noin 2 tuntia. Amsterdamissa mun piti vaihtaa konetta, mikä meni tosi hyvin, vaikka se kenttä oli ihan törkeen iso. 

Sitten edessä oli 12 tunnin lento Singaporeen... Mulla kävi tuuri paikkojen kanssa, sillä istuin ikkunan vieressä ja mun toisellapuolella ei ollut ketään. Sekin lento meni tosi kivasti, vaikka se tuntukin loputtomalta. Nukkumisestakaan ei oikeen tullut mitään, mutta kattelin pari elokuvaa yms.  

Kun vihdoin pääsin Singaporeen ja ulos koneesta lähdin kävelemään seuraavaa porttia kohti. Avasin siinä kännykän ja huomasin pari viestiä, missä luki, että mun lento lähtee 6.50, ja kello oli pari minuuttia vaille 7. Lähdin heti juoksemaan. Mun piti viellä mennä tullin läpi ja olin vähän hermostunut, mutta mun edessä oli saksalainen vaihtari poika, joka sanos, että hän on menossa samalle lennolle ja että he oli kuulemma siirtänyt sitä puolella tunnilla.. Huh. 

Hetken päästä istuinki taas lentokoneessa, ja edessä oli noin 10 tunnin lento. Siinä vaiheessa mun voittoputki alkoi katketa ja iski pieni väsymys, pahaolo ja jännitys. Olin itekkin ihmetellyt, miten mua ei ollut jännittänyt melkeen ollenkaan ja olin ollut tosi rauhallinen koko matkan, mutta sieltähän se tuli. Nukuinki sitten suunnilleen sen koko lennon, mikä oli hyvä, koska se tuntu menevän nopeesti. 

Kun vihdoin saavuin Brisbaneen, arvasinkin jo, että mun matkalaukut ei ehdi  tulemaan. Eikä ne tullutkaan. Pienen odottelun ja etsiskelyn jälkeen löysin autokuskini ja italialaisen vaihtari pojan, joka on tulossa samaan kouluun, ja lähdimme ajamaan Gold Coastille. Kuski oli niin mukava ja heitti hauskaa läppää yms. että aloin taas piristyä. Kun vihdoin pääsin Gold Coastille ja mun ihanan host momin luo, olin niin onnellinen. :-)

Seuraavan päivän vietin melkeen kokonaan nukkuen ja kierrellen vähä paikkoja tässä pienellä "saarella", jossa meidän talo on. Mulla kävi tosi hyvä tuuri perheen kanssa, koska host mom on tosi  mukava ja tä asuinalue on täydellinen sekä lähellä koulua. 

Tänään lähden taas tässä lähellä sijaitsevaan ostoskeskukseen ostamaan vähän vaatteita yms, koska mun kassit ei oo vieläkään tullu... Toivottavasti tulis nopeasti, koska haluun mun tavarat :D Mutta anyway olen siis turvallisesti perillä ja kaikki on hyvin. Ison aikaeron takia mulla on aika kova jet lag, mutta sen pitäis mennä viikossa tai parissa ohi. 

Toivottavasti sielläkin on kaikki hyvin, ja yritän päivitellä taas pian kuulumisia. Love you.

(Kirjotin tän eilen, ja oon nyt saanut mun tavarat thank god!) 

-Noora

The struggle is real

Moikka taas! Aika on mennyt ihan hullun nopeesti ja nyt mulla on jäljellä enää viikko Suomessa!! En haluu ees aatella, et kuinka nopeesti se sitten meneee... Fiilikset on tosi sekavat. Oon tietenkin ihan sairaan innoissani ja ootan tosi paljon, että pääsen vihdoin sinne mist oon unelmoinu, mut samalla en haluis millään lähtee pois Turusta, koska kaikki kaverit on täällä. En tiiä, miten tuun pärjäämään 10kk ilman niitä!? <3 

Pidin viikonloppuna läksärit, jotka meni tosi kivasti. Ilta meni kuitenki nopeesti ja musta tuntu, että en oikeen ehtiny jutella kaikkien kanssa kunnolla. :( Sain myös ihanimmat lahjat ikinä! (Ootte rakkaita!) 

Nyt kun läksäritkin on ohi ja katon noita koti-ikävä-apupaketteja ni alkaa jo vähän pelottamaan. En tiiä, mitä mun kuuluis tehdä viimiset päivät? Lykkään koko ajan pakkaamisen aloittamista, koska en tosiaan tiedä, mistä aloittaisin. Tällä hetkellä mun packing listissä lukee suunnilleen hammasharja, bikinit ja snorkkeli... Sovin myös koko ajan treffejä kavereitten kanssa. Alkaa nousta paineita, että ehdinkö näkemään kaikkia. Heippojen sanominen on vaikeaa, mutta yritän olla ajattelematta sitä liikaa, koska enhän mä mitään hyvästejä ole jättämässä.

Nä -20 asteen pakkaset ja pimeys onneks helpottaa mun lähtemistä huomattavasti. Tykkään kyllä lumesta ja talvesta, mut aurinko ei kyllä olis pahitteeks ;) Toivottavasti täälläkin alkais kohta päivät pitenemään ja aurinko paistamaan. Anyway, toivotan kaikille kamuille hurjasti tsemppiä koulunkäyntiin, koska sitä te tarviitte... Ja ihanaa viikkoa muillekkin.

-Noora

2016

Moikkamooi! :D

Enää 18 päivää jäljellä Suomessa... Olen siis lähdössä tammikuun 18. päivä vuodeksi Australiaan vaihtoon! Perheen ja kavereiden toiveesta sekä omaksi huvikseni aloitan kirjoittamaan vaihtariblogia. Tarkoituksena on jakaa kätevästi kuulumisia kaikille, joita ne kiinnostaa. Postauksia tulee toivottavasti useampia kuussa ja ne sisältävät todennäköisesti paljon kuvia ja tekstiä fiiliksistä yms.

Ennen lähtöä ajattelin kuitenkin eka kertoa vähän taustoja... 

Olen jo varmaan yläasteelta alkaen miettinyt, että olis tosi siistiä joskus lähteä vaihtoon. Tykkään matkustella ja tutustua uusiin ihmisiin ja kulttuureihin, joten vaihtarihomma kuullosti aika houkuttelevalta. Lueskelin tollon aika paljon vaihtariblogeja, ja päällimmäisenä mieleen jäi just Ausseissa olleen tytön blogi.

Vähän yli vuosi sitten mua vuotta vanhempi kaveri lähti myös vaihtoon Australiaan Gold Coastille. Kateellisena seurailin sen elämää siellä ja miettisin, että olis niin huikeeta joskus päästä ite sinne. No, nyt vihdoin vähän alle kolmen viikon päästä oon lähössä siihen samaan kaupunkiin noin kymmeneksi kuukaudeksi!

Kaupungin nimi on siis Gold Coast ja se sijaitsee Queenslandin osavaltiossa Brisbanen eteläpuolella. Turkuun verrattuna se on pinta-alaltaan noin nelinkertainen ja asukasluvultaan noin kolminkertainen. Se on suosittu turistikohde pitkine hiekkarantoineen, hyvine surffausmahdollisuuksineen sekä teemapuistoineen, esim. Dreamworld tai Sea World. Myös maailman korkein asuinrakennus Q1 sijaitsee Surfers Paradisella (suosittu hiekkaranta). Näiden lisäksi ite ainaki tiedän parhaiten H20-sarjan, joka on kuvattu Gold Coastilla sekä sielä asuvan laulajan Cody Simpsonin.

Vaihtoon lähden saman järjestön kautta, kuin kaverinikin, eli STS:sän, koska se on tietääkseni ainoa, jossa saa itse valita ite maan, kaupungin ja koulun. Kouluksi valitsin Palm Beach Currumbin, joka vaikuttaa ainakin ainevaihtoehtojensa (surffing, aquatic practices, recreation studies, fitness yms.) perusteella hyvältä. Perheenkin sain tietää jo about kuukausi sitten. Siihen kuuluu äiti, -97 tyttö sekä -94 poika. Olen nyt ehtinyt jutella vähän äidin kanssa, joka vaikuttaa tosi mukavalta. Heillä on mua ennen ollut jo neljä vaihtaria eripuolilta maapalloa, joten homma on heille tuttu.

Nyt alkaa vihdoin kaikki valmistelut olemaan valmiita. Päivien vähentyessä alkaa ehkä pikkuhiljaa myös tuntumaan, että oon oikeesti lähössä. 

Tulin pari päivää sitten kotiin Espanjasta (josta nä kuvatkin on otettu) ja sain just purettua laukut. Nyt vietän kaiken ajan vaan kavereiden ja perheen kanssa kunnes alan taas pakkaa ja lähen... Kavereiden ja perheen jättäminen tuntuu ehdottomasti pahimmalta asialta, mutta loppujenlopuks 10 kk menee tosi nopee. 

Nyt toivotan vielä kaikille hyvää uutta vuotta 2016 <3

-Noora