11. tammikuuta 2016

The struggle is real

Moikka taas! Aika on mennyt ihan hullun nopeesti ja nyt mulla on jäljellä enää viikko Suomessa!! En haluu ees aatella, et kuinka nopeesti se sitten meneee... Fiilikset on tosi sekavat. Oon tietenkin ihan sairaan innoissani ja ootan tosi paljon, että pääsen vihdoin sinne mist oon unelmoinu, mut samalla en haluis millään lähtee pois Turusta, koska kaikki kaverit on täällä. En tiiä, miten tuun pärjäämään 10kk ilman niitä!? <3 



Pidin viikonloppuna läksärit, jotka meni tosi kivasti. Ilta meni kuitenki nopeesti ja musta tuntu, että en oikeen ehtiny jutella kaikkien kanssa kunnolla. :( Sain myös ihanimmat lahjat ikinä! (Ootte rakkaita!) 



Nyt kun läksäritkin on ohi ja katon noita koti-ikävä-apupaketteja ni alkaa jo vähän pelottamaan. En tiiä, mitä mun kuuluis tehdä viimiset päivät? Lykkään koko ajan pakkaamisen aloittamista, koska en tosiaan tiedä, mistä aloittaisin. Tällä hetkellä mun packing listissä lukee suunnilleen hammasharja, bikinit ja snorkkeli... Sovin myös koko ajan treffejä kavereitten kanssa. Alkaa nousta paineita, että ehdinkö näkemään kaikkia. Heippojen sanominen on vaikeaa, mutta yritän olla ajattelematta sitä liikaa, koska enhän mä mitään hyvästejä ole jättämässä.



Nä -20 asteen pakkaset ja pimeys onneks helpottaa mun lähtemistä huomattavasti. Tykkään kyllä lumesta ja talvesta, mut aurinko ei kyllä olis pahitteeks ;) Toivottavasti täälläkin alkais kohta päivät pitenemään ja aurinko paistamaan. Anyway, toivotan kaikille kamuille hurjasti tsemppiä koulunkäyntiin, koska sitä te tarviitte... Ja ihanaa viikkoa muillekkin.



-Noora














Ei kommentteja:

Lähetä kommentti